Jokainen kommunisti on luultavasti jossain vaiheessa törmännyt väitteeseen, joka kuuluu suunnilleen näin: ”Kommunismi ja kommunistihallinnot tappoivat 100 miljoonaa ihmistä”. Tämä väittämä perustuu verrattain tunnettuun Kommunismin mustaan kirjaan, jota oikeistolaiset mielellään heristelevät perustelemaan argumenttejaan siitä, kuinka nykyinen epäoikeudenmukainen kapitalistinen järjestelmä on itse asiassa koko ihmiskunnan yhteinen etu. Kirjan väittämä on tietystikin virheellinen ja propagandistinen – edes kaikki kirjoittajat eivät hyväksy tätä lukua. Kommunismin mustan kirjan saamat luvut eivät tunnetusti kestä tieteellistä arviointia ja perustuvat yleensä kaikkein runsaimpiin arvioihin uhreista, joita laitetaan sosialismia ajaneiden tahojen uhrilistaan. Erityisesti taipumus laskea sotien ja poliittisen terrorin lisäksi myös nälänhädät mukaan joukkoon, osana valtion aikaansaamia uhreja, on kyseenalainen ratkaisu. Kirjalla on myös taipumus laskea esimerkiksi Vietnamin sodan uhrit mukaan kommunismin uhreihin, vaikka kapitalismilla oli näiden uhrien syntymiseen merkittävä rooli.

Havainnollistetaan tilannetta suurimman yksittäisen kommunismien uhritapauksen ”Kiinan suuren nälänhädän” kohdalla. Luvut vaihtelevat virallisesta 15 miljoonasta aina yli 40 miljoonaan. Jotkut tutkijat laskevat uhreihin mukaan jopa syntymättömät ihmiset, jolloin luku kasvaa yli 70 miljoonaan. Sama pätee muihin mehukkaimpiin kuolintilastoihin, kuten Stalinin aikaan, jonka uhriarvio vaihtelee 6 ja 20 miljoonan välillä ja siihen lasketaan joskus mukaan ”holodomor”, jonka uhriluku vaihtelee arvioissa 2-12 miljoonan välillä. Tutkimuksien valossa kommunismin uhrien määrä on mahdollista arvioida hyvin korkeaksi, mutta sen voi myös arvioida pienemmäksi riippuen siitä, miten asiat halutaan tulkata. Kommunismin musta kirja tulkkaa asiat yleensä suurempien uhrien mukaisesti.

Vaikka Kommunismin musta kirja onkin osoitettu paikkaansapitämättömäksi, käytetään sitä yleisesti perusteluna sosialismin vaarallisuudesta ja epäkelpoisuudesta yhteiskuntajärjestelmänä. Kirjaa on käännetty lukuisille kielille ja se on saatavilla myös suomeksi. Osaltaan se on ollut mukana vahvistamassa kapitalistista valtahegemoniaa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kirjan vastikkeeksi kirjoitettu Le Livre noir du capitalisme (Kapitalismin musta kirja). Tätä kirjaa ei ole toistaiseksi käännetty suomeksi tai edes englanniksi. Tämä on ymmärrettävää kapitalistisesta hegemonian näkökulmasta, sillä käytettäessä samoja arviointikriteerejä kuin Kommunismin musta kirjan kohdalla, paljastuu kapitalismi huomattavasti sosialismia tuhoisammaksi järjestelmäksi. Kirja määrittelee kapitalismin uhreiksi sotien, terrorin ja nälänhädän uhrit.

Kirja käsittelee 1900-luvun kapitalistisia uhreja, joten se armeliaasti jättää pois tätä aikaisemmat kapitalistiset uhrit, vaikka sivuaakin niitä. Näistä mainitakseni joitakin esimerkkejä ovat Atlantin ylittävä orjakauppa (vähintään 13-17 miljoonaa uhria, ehkä kokonaisuutenaan jopa 112 miljoonaa), Leopold II:n aikaisen Kongon vapaavaltion rikokset (10-16 miljoonaa) Suomen suuri nälänhätä (200 000), Irlannin suuri nälänhätä (1 miljoona) ja 1800-luvun intialaiset nälänhädät (12-30 miljoonaa). Näitä karmiavia lukuja, samoin kuin Amerikkojen alkuperäisväestöjen tuhoamista (jopa 100 miljoonaa) ja Afrikan, Aasian kansojen alistamista sotimalla (lukuisia miljoonia) tai Australian alkuperäisväestön hävittämistä (500 000) ei lasketa mukaan. Unohdamme myös erinäiset kapitalististen välikäsien, kuten muslimihallitsijoiden suorittamat kansanmurhat (vähintään 11 miljoonaa) ja poliitiset murhat kuten Pariisin kommuunin kukistamisen (40 000). Kapitalismin uhriluku pelkästään 1800-luvulta on varmasti enemmän 100 miljoonaa ja luultavasti paljon enemmän.

Mitä kommunismista sanotaan?