880 miljoonaa
1800-LUKU - AINAKIN 100 000 000 KAPITALISMIN UHRIA
Kapitalismin musta kirja (Le Livre noir du capitalisme) käsittelee 1900-luvun kapitalistisia uhreja, joten se armeliaasti jättää pois tätä aikaisemmat kapitalistiset uhrit, vaikka sivuaakin niitä.
Näistä mainitakseen joitakin esimerkkejä ovat Atlantin ylittävä orjakauppa (vähintään 13-17 miljoonaa uhria, ehkä kokonaisuutenaan jopa 112 miljoonaa), Leopold II:n aikaisen Kongon vapaavaltion rikokset (10-16 miljoonaa) Suomen suuri Snellmanin nälänhätä (0,2 miljoonaa), Irlannin suuri nälänhätä (1 miljoona) ja 1800-luvun intialaiset nälänhädät (12-30 miljoonaa. Näitä karmiavia lukuja, samoin kuin Amerikkojen alkuperäisväestöjen tuhoamista (jopa 100 miljoonaa) ja Afrikan, Aasian kansojen alistamista sotimalla (lukuisia miljoonia) tai Australian alkuperäisväestön hävittämistä (500 000) ei lasketa mukaan.
Unohdamme myös erinäiset kapitalististen välikäsien, kuten muslimihallitsijoiden suorittamat kansanmurhat (vähintään 11 miljoonaa) ja poliitiset murhat kuten Pariisin kommuunin kukistamisen (40 000).
Kapitalismin uhriluku pelkästään 1800-luvulta on varmasti enemmän kuin 100 miljoonaa ja luultavasti paljon enemmän. Mutta unohdetaan 1800-luku ja keskittykäämme samaan ajanjaksoon kuin Kommunismin musta kirja eli 1900-lukuun.
1900-LUVUN ALKUPUOLI - 30 350 000 KAPITALISMIN UHRIA
-
1900-luvun alussa suoritetut viimeiset USA:ssa tapahtuneet alkuperäisamerkkalaisten alistamistoimet, jotka viimeistelivät
1800-luvulla suoritetun kansanmurhan (100 000)
-
Toinen Buurisota 1899 – 1902 (100 000)
-
1900-luvun taitteessa ja alkupuolella suoritetut siirtomaiden valloitukset. Pitää sisällään Japanin suorittaman Korean valloituksen 1908 (500 000)
-
Venäjän ja Japanin välinen sota 1904 – 1905 (300 000)
-
Venäjän ensimmäisen vallankumouksen tukahduttaminen 1905 (100 000)
-
Herero-kansanmurha 1904 – 1908 (100 000)
-
Italian ja Turkin sota 1911 – 1912 (50 000)
-
Balkanin sodat 1912 – 1913 (500 000)
-
Armenian kansanmurha (1 000 000)
-
Ensimmäinen maailmansota (10 000 000)
-
Venäjän sisällissota (6 000 000)
-
Erilaiset kansannousujen tukahduttamiset Euroopassa, esim. Suomessa, Baltiassa, Romaniassa jne. 1918 – 1922 (200 000)
-
Kreikan ja Turkin sota 1920 – 1922 (100 000)
-
Fasismin uhrit maailmansotien välisenä aikana 1924 – 1939 (150 000)
-
Ranskan ja Espanjan sota marokkoa vastaan 1925 – 1926 (50 000)
-
Erilaiset USA:n interventiot Keski- ja Etelä-Amerikassa, sekä
Karibialla 1910 – 1940 (50 000)
-
Chakon öljysota Bolivian ja Paraguayn välillä 1931 – 1935 (150 000)
-
Nälänhätien ja kulkutautien uhrit Kiinassa, Intiassa ja Indokiinassa
1900 – 1945 (8 000 000)
-
Kiinan tasavallan suorittama valkoinen terrori Kiinan sisällissodassa
1927 – 1937 (1 000 000)
-
Japanin sota Kiinaa vastaan 1931 – 1941 (1 000 000)
-
Abyssinian sota (200 000)
-
Espanjan sisällissota (700 000)
1900-LUVUN JÄLKIPUOLI - 65 550 000 KAPITALISMIN UHRIA
-
Toinen maailmansota uhreineen, sisältää juutalaisten, romanien ja muiden vähemmistöjen murhaaminen fasistien toimesta (50 000 000)
-
Ranskan sota Indokiinassa 1946 – 1955 (1 200 000)
-
Vietnamin sota 1956 – 1975 (2 000 000)
-
Siirtomaa-kansannousujen tukahduttaminen Algeriassa, Marokossa, Tunisiassa ja muualla Afrikassa (500 000)
-
Siirtomaa-kansannousujen tukahduttaminen Madagaskarilla (800 000)
-
Erilaiset kansanmurhat Intian ja Pakistanin jakamisen jälkiselvittelynä
1948 (300 000)
-
Algerian sota 1956 – 1962 (1 200 000)
-
Antikommunistien suorittamat joukkosurmat Indonesiassa syyskuussa
1965 (1 500 000)
-
Sisällissota ja vainot Bangladeshissa ja Itä-Bengalissa (3 000 000)
-
Israelin ja Arabien väliset sodat 1948 – 1956, 1967 – 1973 (700 000)
-
Irakin, Iranin ja Turkin kurdivainot (200 000)
-
Irakin ja Iranin sota (600 000)
-
Itä-Timorin sisällissota (200 000)
-
USA:n suorat interventiot, sekä sen rahoittamien puolisotilaallisten
joukkojen ja militioiden toimet Nigaracuassa, Salvadorissa,
Guatemalassa, Panamassa, Dominikaanisessa tasavallassa jne. (200 000)
-
Yhdysvaltain liittolaishallituksien tekemät vainot lat. Amerikassa (150 000)
-
Angolan ja Mosambikin sodat (3 000 000)
1900-LUVUN LOPPUPUOLI - 5 800 000 KAPITALISMIN UHRIA
2000-LUVUN ALKUPUOLI - 9 265 000 KAPITALISMIN UHRIA
-
Toinen Kongon sota 1998 – 2008 (5400 000)
-
Kosovon sota (10 000)
-
Toinen Tsetshenian sota (100 000)
-
Afganistanin sisällissota 2001– (170 000)
-
Irakin sota ja miehitys 2003 – 2011 (2 230 000)
-
Darfurin kriisi 2003 (300 000)
-
Meksikon huumesota (100 000)
-
Syyrian sisällissota 2011– (586 000)
-
Libyan sisällissota 2011– (25 000)
-
Itä-Ukrainan sota 2014– (10 000)
-
Yemenin sisällissota 2015– (110 000)
-
Etelä–Sudanin sisällissota 2013 – 2020 (200 000)
-
Toinen Libanonin sota 2006, Georgian sota 2008,
Malin sota 2012 jne... (10 000)
-
Rohingya-kansanmurha 2016 (24 000)
Näiden yllä listattujen tapahtumien lisäksi kapitalismin uhriluvussa on huomioitava vuosittaiset kapitalistisen järjestelmän toimintatavoista ja politiikasta aiheutuvat kuolemat.
On esitetty arvioita, että vuosittain kuolee aliravitsemukseen 1,5 - 3 miljoonaa ihmistä! Lisäksi vuosittain kuolee tiettävästi 1,5 miljoonaa ihmistä rokotuksien ja lääkkeiden puutteeseen. Ruokaa ja lääkkeitä olisi maailmassa riittävästi, mutta köyhyytensä takia ihmiset eivät saa näitä välttämättömyyksiä. Tämän voi laskea poliittisella valinnalla tehdyksi kapitalismin rikokseksi, sillä pääsy olemassaolevaan resurssiin kielletään tietyin perustein valitulta kansanryhmältä - liian köyhiltä.
Tämä tarkoittaa, että viime vuosisadalla saattoi kuolla jopa 300-450 miljoonaa ihmistä kapitalismin oheisseurauksena.
Tällä vuosisadalla kuolleita on tullut käyttäen tätä arviointia jo noin 60-90 miljoonaa lisää. Voimme vain arvailla 1800-luvun vastaavaa. Ihmisiä oli vähemmän, lääkkeet huonompia ja tekniikka heikompaa, joten oletamme kapitalismin oheisseurauksena kuolleen ainakin 100 miljoonaa ihmistä 1800-luvulla. Tämä on armelias tulkinta.
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Voimme sanoa kapitalismin aiheuttaneen suoraan 200-380 miljoonan ihmisen kuoleman valtakautensa aikana. Tämän lisäksi voidaan katsoa järjestelmän aiheuttaneen epäsuorasti yli 500 miljoonan ihmisen ihmisen kuoleman. Tämä luku on suunnaton ja jättää varjoonsa kaikki oikeistolaiset väitteet sosialismin tuhoisuudesta.
Nämä kaikki huomioon ottaen kapitalismin uhrilukuna valtakautensa aikana voidaan pitää 880 miljoonaa. Tämä luku on kuitenkin puutteellinen, sillä kaikkia kapitalistisen järjestelmän aiheuttamia kuolemia on mahdoton arvioida.
KAPITALISMIN UHRIT SUOMESSA
Mitä tämä tarkoittaa Suomen kohdalla? Kuinka monta ihmistä Suomessa on kuollut kapitalismin seurauksena? Luku on summittainen, mutta havainnollistava.
Mukaan voi laskea porvaristomme ”Suuret Snellmanin nälkävuodet” (200 000), Venäjän armeijassa sodissa kuolleet (1 000) Valkoisen terrorin ja sisällissodan uhrina (36 000), Heimosodat (660) Hyökkäyssotamme Natsisaksan rinnalla (65 000) ja sotamme näitä itse kutsumiamme fasisteja vastaan (2 000).
Pikaisella laskemalla kapitalismi on tappanut ainakin 300 000 suomalaista. Mukaan voisi vielä laskea mukaan uhrit, joita Suomen kapitalistien toimet ovat aiheuttaneet muille kuin suomalaisille, jolloin luku nousee puoleen miljoonaan (jatkosodan neuvostoliittolaiset sotilasuhrit 200 000, leirillä kuolleet neuvostoliittolaiset sotavangit 20 000 ja suomalaisten keskitysleireillä kuolleet siviilit 10 000).
Kapitalismin uhriluku.
Kapitalismin suoriin ja oheisseurauksiin kuolleet 1800-luvulta tähän päivään.
MIHIN KAPITALISMIN UHRIT OVAT MENEHTYNEET?
-
Ensimmäinen Persianlahden sota (200 000)
-
Irakin kärsimät uhrit (nälkä, taudit) kauppapakotteiden takia (500 000)
-
Etniset konfliktit Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa, sisältää ensimmäisen Tsetsenian sodan 1990 – 1995 (200 000)
-
Kansanmurhat ja sisällissodat Somaliassa, Liberiassa, Ruandassa, Burundissa, Sierra Leonessa, Kongon tasavallassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Etelä-Afrikassa. Pitää sisällään Sahelin, Somalian, Etiopian jne. nälänhädät (4 000 000)
-
Sisällissota Afganistanissa hallinnon hävittyä (700 000)
-
Jugoslavian hajoamissodat kansanmurhineen (200 000)
Jatketaan vielä listaa muutamilla Kapitalismin mustan kirjan julkistamisen jälkeisillä tapahtumilla, vaikka ne eivät osukaan suoraan 100 vuoden aikajanalle. Tämä vain osoittaaksemme, ettei kapitalistinen järjestelmä ole lopettanut uhriensa kartuttamista kansanmurhien, sotien ja vainojen muodossa.